Vähän minusta

Olen istunu jo perseeni puuduksiin tämän uuden tuttavuuteni edessä. Miettiny mitä pitäis kirjoittaa ja mitä ei. Paljastanko asioita liikaa vai en.. Itsestä vois kuitenki jotain kertoa.
Olen asunu aina pienellä paikkakunnalla. Ja tulen varmasti asumaan. niissä on oma viehätyksensä ku kaikki tuntee toisensa ja sitä kyräillään kaupan kassalla mukamas toistensa seläntakana.
Mie haluaisin kirjottaa enemmän, muttaku oon hirveän laiska. Olis ihanaa kirjoittaa kolumnia johonki lehteen. Siksi varmaanki ajattelin laittaa tämmösen hässelin pystyyn, että voi tyrkyttää omia mielipiteitä ja jänniä juttuja ja mietteitä.
Olen aina haaveillu koirasta. Kissa on jo ollu ja hiiriä, marsuja ja kaloja. Koira ois kuitenki ku vauva. Aina.
Elän parisuhteessa. Ennen tätä parisuhdetta en uskonu siihen oikeaan enkä muutenkaan että ihminen voi oikeasti olla niin ihana toiselle. Nyt mie uskon. Aina välillä käy mielessä että tässä on aivan varmasti joku koira haudattuna ku menee näin hyvin. Ei näin hyvin voi mennä ku elokuvissa ja saduissa. Silti se menee ja hyvä niin.
Meidän koti on ihana ja ensimmäistä kertaa elämässä tämä tuntuu kodilta. Kaikkien niiden opiskelija asuntojen jälkeen, joissa ei tullu lämmintä vettä eikä hella toiminu. Silti vaikka tässäki asunnossa on vessan peilit aivan liian korkealla, ku tämän taloyhtiön on rakentanu jotku pirun 2 metriset etelän ukot! Eihän nuista peileistä tämmönen persjalkanen tyttö näe mitään. Juuri ja juuri nenän. Toisaalta.. ei tule kyylättyä koko ajan naamavärkkiä. ainakaan vessassa..
Mie rakastan kesää yli kaiken. Sitä ku saa vähentää vaatetta ja tuntea ku ihanan lämmin tuulenvire pelmahtaa kasvoille auton ikkunasta. Tarkenee käyttää jopa hameita ja lyhythihaisia paitoja! Kesä aamut on kans parhaita ku aurinko nousee ja ei vielä ole kaikkein lämpimintä ja linnut laulaa... .. siinä vähän minusta. :)